Paraneminen ei aina ole sitä, että sairaus paranee, vaan sitä, että oma suhteemme siihen paranee.
Terveyden menetys on aina kriisi. Paraneminen voi kestää pitkään, ja joskus sairaudesta tulee pysyvä kumppani. Suhde itseen, lähiympäristöön ja elämään voi sairauden myötä muuttua paljon.
Vaikka sairaus muuttaa paljon, oma suhtautumisemme vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka sairastamme ja miten kohtaamme sairastumisen aiheuttamat muutokset.
Paraneminen ei aina ole sitä, että sairaus paranee, vaan sitä, että oma suhteemme siihen paranee.
Sairastuneen potilaan sairausmatkalla on otettava useita askeleita:
1. Odotukset
Paranemisessa on kyse eheytymisestä ja uuteen identiteettiin sopeutumisesta: ihminen kypsyy vähitellen muuttumaan, kasvamaan ja tarpeen tullen luopumaan.
Joskus paraneminen voi tarkoittaa epärealistisista odotuksista luopumista, ja sairauden aikana toiveet muuttuvatkin. Akuuttipotilaan toiveet ovat toisenlaisia kuin terminaalivaiheen potilaan.
2. Asenteet
Sairauden sietämistä ja siitä toipumista auttaa ennen muuta joustava ja elämänmyönteinen asenne.
Avuksi on, että opettelee näkemään asiat laajemmissa mittasuhteissa. Tärkeitä tekijöitä ovat huumori, toivo, rohkeus, kyky sietää muutoksia ja painetta sekä usko siihen, että voi vaikuttaa omiin oloihinsa alistumatta pelkäksi uhriksi.
Samalla on myös hyväksyttävä se, että kaikkia olosuhteita ei voi muuttaa.
3. Pysähtyminen
Sairaus pysäyttää aina. Sairauden kipujen ja kärsimyksen keskellä ihminen tuntee olevansa joskus eksyksissä. Edessä on pelkkää tuntematonta pimeyttä, jossa on vaikea nähdä eteenpäin. Toivo saattaa kadota.
Missä tahansa toiminnassa on hyvä pysähtyä välillä katsomaan asioita ulkoapäin. Näin saattaa nähdä yhteyksiä, joita ei muutoin näkisi. Tärkeimmät asiat ja arvot eivät erotu päivittäisen ärsykevallin seasta.
4. Oivaltaminen
Jos emme pysähdy sairauden äärellä, mitään havahtumista tai oivallusta ei voi tapahtua.
Pysähtyessämme teemme valinnan: hyväksynkö muutokset, joita sairaus välttämättä tuo, vai taistelenko niitä vastaan uskottelemalla, että kaikki jatkuu kuten ennenkin.
On tärkeä oivaltaa, että sairauden hyväksyminen tai sietäminen ei välttämättä tarkoita samaa kuin luovuttaminen. Pikemminkin voisi puhua sairauteen suostumisesta.
5. Muutos
Suurin muutoksen este on joskus ihminen itse. Jos pysyttelee menneissä rutiineissa luomatta uusia, sairauteen sopeutuneita rutiineja, ei pääse eteenpäin. Eteenpäin ei myöskään pääse, jos märehtii mennyttä ja syyttelee itseään siitä, mitä on tehnyt väärin tai mikä on mahdollisesti johtanut sairauteen.
Sairaus on parhaimmillaan ovi, josta astua johonkin uuteen. Hoidossa saa hetkellisen avun ongelmaan, mutta jos mikään ei elämässä muutu, vaikutus jää tilapäiseksi ja ihminen on taas uudelleen hoidon tarpeessa.
6. Luopuminen
Iso osa sairauteen liittyvää muutosta on luopuminen, johon liittyy myös totunnaisista toimintatavoista ja ajattelutavoista luopuminen.
Yksi osa muutosta on luopuminen täydellisen terveyden kuvitelmasta. Monet kroonikot oppivat mainiosti elämään sairautensa kanssa ja tuntevat olevansa silti terveitä. He eivät ota omakseen sairaan identiteettiä.
Jos sairaus johtaa kuolemaan, on tärkeää, että ajattelee ja puhuu kuoleman herättämistä tunteista.
7. Vastuunotto
Vastuun siirtäminen muille on järkevää, kun sairauden vuoksi on järjesteltävä asioita ja jaettava kotitöitä ja työtehtäviä.
Paranemista sen sijaan estää, jo ihminen siirtää vastuuta muille syyttämällä ulkoisia oloja kaikesta ja kokee olevansa elämän riepottelema tahdoton uhri.
On otettava vastuu myös tunteista, sillä usein sairauden aikana tunteet heilahtavat ääripäästä toiseen. Anna siis kaikkien tunteiden tulla pintaan. Puhu sairaudestasi ja tunteistasi, kirjoit niistä, käsittele niitä taiteen keinoin tai hae ammattilaisen apua, jos tarpeen.
8. Arkirutiinit
Arki tulee sujuvammaksi, kun luo rutiineja, jotka antavat tunteen jatkuvuudesta ja edes jonkinlaisesta elämänhallinnasta.
Rutiinit voivat nousta keskeiseksi elämänsisällöksi silloin, kun kova kriisi koettelee. Se romuttaa turvallisuuden tunteemme, oli kyseessä sitten vakava sairaus tai jokin muu.
9. Rentoutuminen
Rentoutuminen on tärkeä kivunlievitysmenetelmä, jota ei ehkä tarpeeksi osata käyttää.
Usein rentoutuminen voi olla monille vaikeaa ja ajatus rentoutumisesta herättää jopa kauhua. Myös hiljaisuus on tärkeä voimavara paranemisessa.
Keskittyminen on erityisen vaikeaa ihmiselle, joka on tottunut hallitsemaan maailmaa älyllisesti. On hyvä opetella keskittymään omaan kehoon ja hengitykseen.
10. Suhteellisuudentaju
Suhteellisuudentaju asettaa asiat laajempaan yhteyteen ja auttaa näkemään ne osana kokonaisuutta. Se edellyttää jonkinlaista rehellisyyttä ja hetkessä elämistä - ei muusta elämästä erillisiä läsnäoloharjoituksia, van autenttisia kokemuksia elossa olemisesta.
Suhteellisuudentajua pitää hyvin yllä se, jos sairaanakin voi osallistua muiden ihmisten elämään, sillä jokainen haluaa tuntea olevansa tarpeellinen ja hyödyllinen. Itsesäälin sijaan voi myös pyrkiä kehittämään myötätuntoa muita kohtaan.
11. Ilo
Ilon kokeminen on paranemisen tärkeä osa. Kannattaa keskittyä päivittäin johonkin iloa ja mielihyvää tuottavaan asiaan vaikka vain muutaman minuutin kerrallaan.
Iloon liittyy läheisesti toivo. Toivon säilyttäminen on paitsi tärkeä osa merkityksellistä elämää myös olennainen osa sairaudesta paranemista tai sen kanssa selviytymistä.
Nauru ja huumori vahvistavat kehon puolustusjärjestelmää ja edistävät kehomme luontaisen kipu- ja mielihyvähormonin endorfiinin tuotantoa.
12. Kiitollisuus
Kiitollisuus, samoin kuin huumorikin, luo asioille perspektiivin ja mittasuhteet. Pelonkin edessä meidän tulisi uskaltaa luottaa siihen, että olemme elämän kannattelevassa virrassa.
On hyvä keskittyä hetkeksi kaikkeen, mikä elämässä on tärkeää ja mistä on kiitollinen. Tällöin on hyvä muistaa niin pienet kuin isotkin asiat. Silloin voi havaita, että elämässä on enemmän kiitollisuuden aiheita kuin olit kenties tullut tajunneeksikaan.
Paraneminen ei aina ole sitä, että sairaus paranee, vaan sitä, että oma suhteemme siihen paranee.
Postauksen innoittajana toimi Helena Hallenbergin kirjoittama kirja:
ME-media on ME-potilaiden oma yhteinen media. Kaikki julkaisut ovat ME-potilaiden yhteistyöllä tehtyjä.